top of page
KulkuriTeatteri
Ohjaajan oma sivu
Blogeja - mietteitä ja vähän uutisiakin
On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön, vaan enemmän löytää, kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön. - Juice Leskinen -
Vuosi vanha vaipuu kohta hautaan ja minun pitäisi kirjoittaa sen tapahtumista, sen suruista ja iloista. Mutta korona, Ukrainan sota, sähkön hinta, ilmastokriisit, metsähakkuut ja muut uhat ovat muuttaneet aikakäsitykseni. Vuosi ei ole enää kokonainen, neljän vuodenajan jakso, vaan kokoelma erilaisia lyhyitä jaksoja aina sen mukaan, mikä uhka kulloinkin ihmiskuntaa koettelee. Rauhallisten, tasaisten vuosien jälkeen olen ryhtynyt odottamaan mitä seuraavaksi. Mieleeni on vaivihkaa hiipinyt epäilys, josko tämä onkin meidän tulevaisuutemme, uusi normaali, johon on sopeuduttava - halusimme sitä tai emme?
Ehkä sopeutuminen ei loppujen lopuksi olekaan vaikeaa. Ehkä ihmiskunta herää vähän ennen viimeistä hetkeään ja ryhtyy tekemään tuhotöiden sijaan hyviä tekoja, taistelemaan yhdessä paremman maailman puolesta. Ihmisellä on kyky nähdä kauneutta, kyky nauttia musiikista, taiteesta, kirjallisuudesta, lähimmäisistään ja rakkaistaan. Siitä on loppujen lopuksi lyhyt askel koko ihmiskunnan rakastamiseen. Tällä hetkellä ajatus voi tuntua epäuskottavalta, kenties jopa naivilta. Mutta yhtä helppo kuin on ottaa askel kohti sotaa ja hävitystä, on ottaa askel kohti rauhaa ja yhteistyötä. Ehkä eräänä päivänä maailma on hyvä paikka kaiken väristen, kaiken kokoisten ja kaiken näköisten ihmisten elää . Mehän sen loppujen lopuksi päätämme kukin tahollamme ihan itse.
Aloitetaan muutos jo tänään. Ja aloitetaan se itsestämme. Lopetetaan mielettömyys, astutaan sivuun pahuuden tieltä, muistetaan Juicen sanat: ”On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön, vaan enemmän löytää, kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön.”
Hyvää, siunattua joulua toivon kaikille, sekä rauhaa ja rakkautta tulevalle uudelle vuodelle 2023!
Kytäjällä 18 joulukuuta 2022
Kaikella on aikansa
Pandemia, sota Euroopassa, kuninkaalliset hautajaiset -
historia toistaa itseään ja luo aiheita teatterille!
Teatteri on myös työllistänyt oikein toden teolla. Kaiken kiireen keskellä olemme laittaneet uuteen uskoon koko valtavan puvuston ja lavastamon. Siinä menikin rattoisasti kaksi hikistä kuukautta, satoja kilometrejä roudausta, pakkaamista,, siivoamista jne. Polvileikkauksen jälkeinen jumppa hoitui samalla 10-tuntisissa liikunta- ja muuttosessioissa. Nyt on puhdas pöytä mistä jatkaa uusiin kuvioihin.
Myönnettävä on myös, etten ole parantunut käsikirjoittaja-ohjaajataudista. Missä sitten liikunkin, aiheet hyppäävät kyytiin. Rakkaat teatterilaiseni ovat käyneet kanssani Jäämerellä, Karjalassa, Savossa, sukeltaneet pajan lattialautojen alle, käyneet Coxassa polvileikkauksessa, hikoilleet Kytäjän helteessä ja... vaikka niin missä. Käsikirjoituksen ensimmäiset lukuharkat, harjoitusten ilo, ihanat valot ja tekijöiden innostuneisuus muistuvat mieleen. Miten hauskaa teatterin tekeminen onkaan.
Vielä kuitenkin harmittaa, että Helmentekijä-näytelmä jäi vain pariin harjoittelukertaan koronan vuoksi. Tein käsikirjoitusta kuukausia, aihe on minulle tavattoman rakas, joten olisin todella halunnut saada näytelmä esitettäväksi. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä. Kunhan toivutaan koronasta ja kaiken maailman leikkauksista - saas nähdä!
Norjan vuonoille ja vuorille lähdimme niin kuin joka kesä viikoiksi. Ja aina mukaamme lähtee myös rakas naalimme Niila. Se pääse pari kertaa vuodessa katsomaan syntymäpaikkaansa ja tällä kertaa myös raakkujoelle. Lapsuuteni rakas eläin - naali - on parinkymmenen vuoden jälkeen palannut pohjoisen korkeille tuntureille lisääntymään. Naali on Saamenmaan kasvatti ja erittäin uhanalainen otus. En suostu ajattelemaan, ettei tuota upeata vuorten asukkia enää koskaan olisi voinut nähdä pohjoisen korkeilla paljakoilla. Onneksi suojelutoimet alkavat tuottaa tulosta ja uusia naalivauvoja syntyy revontulten maahan.
hminen oppii kenties sittenkin ymmärtämään, että hän on vain pieni osanen luontoa eikä suinkaan maailmankaikkeuden herra.
b 22.9.22 Kytäjä
Muistaa, kaivata, ikävöidä
Lempivuodenaikani syksy on vieraillut puutarhassamme, tuivertanut puut paljaaksi, täyttänyt lampemme vedellä ja pudottanut ikivanhojen omenapuiden viimeiset omenat. Piiskaava sade ja vinkuva tuuli herättää syksyn lapsessa voimakkaan halun kirjoittaa, ommella ja matkustella. Niitä kaikkia saan onneksi sydämeni kyllyydestä tehdä maailman parhaan aviopuolison kanssa.
Parhaillaan rakennamme yhdessä Willan valtavia jouluikkunoita, minä näpertelen tonttujen hiippamyssyjä ja enkelien siipiä, rovasti rakentaa pajassaan kauniita hirsitaloja, kammeja ja tänään näin vilauksen haltijan linnan tornista. Se valmistuu keloista ja vanhoista kippuraisista oksista. Olohuoneessa odottaa kananverkosta ja vaahdosta veistelty peikonpää. Pajassa tammen alla loistaa vielä valo, joten jotain ilmestyy pian taas ihailtavakseni.
Minä viimeistelen käsikirjoitustani kirkasvetisten, vilkkaasti juoksevien jokien pohjalla asuvista raakuista, jokihelmisimpukoista. Ne ovat hurmanneet minut jo pienenä tyttönä isän kanssa tehdyillä Lapin matkoilla. Vanhin Suomesta löydetty raakku on liki 300-vuotias, joten siitä saa perspektiiviä omaan elämäänsä.
"Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole", sanotaan Isossa Kirjassa.Voiko todemmin ihmisen elämän lyhyyttä kuvata? Pimeys kätkee meidät Kytäjän korven hiljaisuuteen omiin pikku puuhiimme. Taustalla soi Bachin Matteuspassio ja muistelen kaikkia niitä kertoja, jolloin Matti Heroja johti Oratoriokuoroa, Charlotta soitti viulua orkesterissa ja rovasti lauloi kuorossa.
Vaikka vuodet vierivät ja tuovat uusia kokemuksia, eivät ne korvaa entisiä muistoja. Ihmisenä olon yksi ihanimmista asioista on kyky muistaa, kaivata ja ikävöidä. Tänä myrskyisenä, sateisena onnen ja ilon iltana toivat menneet muistot surureunan. Sitä kai se elämän täyteys tarkoittaa.
b loppusyksyllä 2021
Olohuoneemme oli kuukausien ajan tonttujen ja peikkojen kotina. TÄSTÄ LINKISTÄ pääset lukemaan miten kelotalot, tonttureet, linna ym valmistuivat!
Jalasjärven vanhan hautausmaan portti avaa muistot menneisyyteen.
Päivitetty 21.1.23
bottom of page