Jalasjärven vanhan hautausmaan portti avaa muistot menneisyyteen.

KORONAVUOSI KAHDEN


Maaliskuun 17 päivänä olimme eläneet karanteenissa vuoden. Viime kesänä kävimme muutaman kerran kaupassa, muuten rakas Charlottamme on pitänyt meidät leivässä, viinissä ja elossa. Karanteenivuosi meni kuin siivillä, olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Vuosikymmeniä kestäneen kellon ympäri työskentelyn sijasta, olen tehnyt vain sitä mitä olen halunnut. Ensimmäiset kuukaudet teimme 1000-2000 palan palapelejä toinen toisensa perään ja keskustelimme. Emme surreet edes toteutumatonta, joka kesäistä parin kuukauden matkaamme Jäämerelle tai vuosia odottamani jalkaleikkauksen peruuntumista. Elämäämme ei mahtunut muita suruja kuin korona. Tietämättömyys ja kauhukuvat tuntuivat absurdilta lukuelämykseltä, eivät oikealta elämältä.
Kesäkuussa alkoi tulla tietoa ja sairastavuus laski, mielikin vapautui. Matkustelimme ympäri eteläistä Suomea. Tutustuimme kirkkoihin, hautausmaihin, kasveihin, lintuihin, taiteeseen, historiaan, kyliin ja kaupunkeihin uudella tavalla. Teimme muistiinpanoja, kotiin tultuamme kirjoitimme ne tietokoneillemme. Kävimme sienessä, mustikassa ja taivalsimme metsissä. Kokemuksia, lämpöä, aurinkoa ja yhdessäoloa. Kesä ja kevät joita emme koskaan unohda.
 
Syksyllä olimme levänneitä ja innokkaita ja ryhdyimme remontoimaan kotiamme. Uusimme tapetteja myöten työhuoneet, tyhjensimme vajat ja pajat ja rakensimme, uurastimme ja suunnittelimme uutta. Kunhan lämpötila siirtyy plussalle aloitamme pajan saneeraamisen niin, että siihen mahtuu kahden käsin tekijän työpisteet. 
Teatteri ja kulkurit ovat olleet mielessäni päivittäin, varsinkin nyt, kun olen päivittänyt kotisivua. Kymmenen vuosien valokuvien etsiminen, päivämäärien löytäminen, tekstien keräileminen, loputon suo. Kymmenen tunnin työpäivä ei ole harvinaisuus. Ajanlaskumme alkoi 17.3. ja sen muistoiksi julkaistaan tämä toivottavasti paranneltu versio kotisivuistamme. Kommentoikaahan lukijat! 
Ei mennyt vuosi kuitenkaan kaikilta osin ollut täydellinen, niin kuin ei elämä yleensäkään. Olemme kaivanneet lapsia ja lapsenlapsia, ystäviämme ja teatterilaisia. Tuskin maltamme odottaa, että pääsemme taas jakamaan heidän kanssaan ilot ja surut. Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä luon hänelle avun sanoi Luojamme. Sen lauseen uskon monen suomalaisen eläneen todeksi tänä kummallisena vuotena. Ennen pitkää rokote päihittää koronan ja pääsemme taas tapaamaan toisiamme, harjoittelemaan ja esiintymään.
Siihen astia voimia ja kauniita kevätpäiviä rakkaat ihmiset.
b Kytäjällä 7.3.21 
SydänLOGO.PNG
IMG_E0561_edited.jpg

ELÄMÄ ON PERUTTU

IMG_5104_edited.jpg
IMG_6326_edited.jpg
IMG_0423_edited.jpg
IMG_6345_edited.jpg
On maaliskuun alku, kevät. Odotamme jo innokkaasti toukokuuta. Silloin lähdemme kesäksi Jäämerelle. Niin kuin meillä on ollut tapana jo vuosia. Milloin Sveitsin, Italian, Ranskan kautta Norjan rannikkoa ylös, milloin itärajaa nuoleskellen Sallaan ja sieltä vaikkapa Ifjordiin, Pykeijaan, ehkä Ruotsiin tai mihin huvittaa milloinkin. Enää pari kuukautta, matkailuauton kaasu pohjaan ja sitten...
Vielä pitää kuitenkin saada 30-vuotisjuhlanäytelmän rekvisiitta järjestykseen ja loppusiivous tehtyä ja sitten... Helsingin Kaupunginteatterin Merenneito on nähtävä, pari konserttia kuunneltava ja muutama juhla juhlittava ja sitten...
Mutta ”sitten” ei koskaan tule. Me emme lähde pohjoiseen, emme teatteriin, emme konsertteihin. Emme ystävien luo. Emme tapaa lapsia ja lastenlapsia. Maailma on heittänyt häränpyllyä. Elämä on yhtäkkiä peruutettu.Totuus valkenee hitaasti. Epäusko muuttuu päivien kuluessa todeksi. Emme enää haaveile matkasta, pelkäämme omasta ja rakkaittemme puolesta. Televisio lähettää kauhukuvia Italian ruumiskasoista. Virus, joka tappoi kaukana kiinalaisia on rantautunut Eurooppaan ja Suomeen. Keskuudessamme on tauti, johon ei ole lääkettä, jota ei pääse pakoon. Siirrymme suljettuun, pelon maailmaan. Koulut ravintolat, kirjastot suljetaan. Ikäihmiset laitetaan karanteeniin, edes kauppaan ei saa mennä. Charlotta tuo ruuat, piristää lehdillä, kukkasilla, pienillä lahjoilla. Viikot seuraavat toisiaan, uutiset kertovat taudin leviämisestä, kuolleiden määrä ylittää tuhat vuorokaudessa jo yksistään Amerikassa. Joudumme elämään taudin kanssa, joka päättää kohtalostamme. Ihmiset ovat tasa-arvoisia. Virus ei valitse uhriaan, ei auta rikkaus, maine, kunnia, koulutus. Pakopaikkaa ei ole.
Nyt on kylmän, yöpakkasten vaivaaman toukokuun puoliväli, meillä karanteenia takana yhdeksän viikkoa. Kuinka paljon edessä, sitä kukaan ei tiedä. Meille on yhdentekevää mitä hallitus lupaa, emme aio tulla karanteenista ennen kuin virus on taltutettu rokotuksin tai keksitty lääke, joka lievittää oireita. Kuolemaan johtavan viruksen kanssa ei ole leikkimistä. Tämän ikäisenä osaa arvostaa elämää siinä määrin, ettei muutama kuukausi rauhaiseloa tunnu missään.
Olen nauttinut koronarauhasta rovastin kanssa kahden. Olemme tehneet tuhansien palojen palapelejä, lukeneet kirjoja, käyneet kävelyllä ja tutustuneet autolla kaikkiin mahdollisiin pikkuteihin päivänmatkan etäisyydeltä. Olemme viettäneet aikaa suunnitellen puutarhaa, istutuksia ja sään salliessa tehneetkin jo puutarhatöitä: uusi terassi valmistuu, vanhaa puretaan, perennapenkin mullat kaivetaan pois, uudet multasäkit haimme illan pimetessä kaupan ulkopuolelta. Jännittäviä uusia tapoja hoitaa asioita on mukava keksiä. Elämä on mahdottoman ihana asia, varsinkin kun rinnalla on kultainen kaveri ja ihanat lapset, jotka hoitavat ja hemmottelevat meitä.
Toivottavasti virus saadaan kellistettyä ja elämä asettuu taas normaaleihin uomiinsa. Maailma on silloin selvinnyt yhdestä pahimmista kriiseistään. On syytä toivoa, että tämä poikkeusaika olisi opettanut meidät kaikki arvostamaan elämää itseään. Ymmärtämään, että ihminen ei ole maailman herra, vaan pieni osanen Luojan täydellisen luonnon moninaisuutta. Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus. Tuttu lause meille kaikille. Miten hyvin se sopii tähänkin aikaan. Vain rakkaus kantaa tämänkin vaikean koetuksen ylitse.
Pitäkää huolta toisistanne rakkaat ihmiset!
b koronatoukokuussa 2020
106_edited.jpg