Lintuvalokuvanäyttely

8.-9.2.2020 Hyvinkääsalissa

Näyttelyn kuratoivat Benita Kivistö ja Marko Kekki.

KulkuriTeatteri täytti 30-vuotta ja sen kunniaksi ohjaajamme toteutti unelmansa näyttelystä. Kohteeksi valikoituivat linnut, kylien airuet. Kriteerinä oli taitavasti otettujen kuvien lisäksi kuvaajien kyky herättää katsojassa halun tutustua tarkemmiin lintuihin, joita harvoin pääsee lähietäisyydeltä ihastelemaan. Nopeasti löytyikin seitsemän eri puolella Suomea asuvaa kuvaajaa, jotka lupautuivat mukaan ja toimittivat näytelyyn herkän kauniit tekstinsä ja kuvansa.

Valokuvat kertovat hetkestä, jonka vain taitava ja kärsivällisesti kohdettaan odottava valokuvaaja kameroineen voi ikuistaa. Jokaisella kuvalla on tarinansa – niin myös jokaisella kuvaajalla. He kutsuvat itseään harrastajiksi, mutta taito nähdä ja taito vangita se oikea hetki on ammattimaista tasoa.

Tällä sivulla voit tutustua näihin lintuihin sekä kuvaajiin. Voit lukea heidän itsensä kirjoittamina tiestään luontokuvaajiksi, kuvauskohteistaan sekä siitä jännityksestä joka kuvaushetkiin liittyy. Valokuvaajat esitellään aakkojärjestyksessä.

RAIMO HOLAPPA Inari

Kuvan lapintiainen joutui varpushaukan hyökkäyksen kohteeksi, mutta pelastui kuin ihmeen kautta. Hieman tuhraantunutta höyhenpeitettään lintu asettui korjailemaan läheisen männyn oksalle ja minulle tarjoutui kuvausmahdollisuus.
Toisessa kuvassa komeilee näyttelylintuni taviokuurna.

Olen 73 vuotias nuorimies ja kuvaaminen jaksaa aina vaan kiinnostaa. Aloitin tämän harrastuksen vuoden -86 tietämissä ostaessani ensimmäisen järjestelmäkamerani. Posion luontoa sain kuvailla vuodesta -97 aina vuoteen -15 siellä asuessani. Inariin muuttoni jälkeen nautin upeasta luonnosta täällä.

Kuvasivustoni osoitteessa: konstapojan.kuvat.fi

AARNO O. JALONEN Hyvinkää

Näyttelykuvani lintu oli jo ehtinyt lähteä eikä ole palannut paitaansa hakemaan. Miksi se on sen oksalle ripustanut? Onko sille tullut kuuma, vai onko paita tuossa pesun jälkeen kuivumassa? Kuva on otettu hyvin varhain viileänä kevätaamuna auringon nousua odotellessa, joten kumpikin arvaus on todennäköisesti väärä. Ehkä se on jo vaihtanut värikkäämmät höyhenet kevään soidinmenoihin?

Olen 70-vuotias ja kuvannut rippikouluikäisestä lähtien. Ensimmäinen kamerani kuvasi 120 rullafilmille 6x9 cm kokoisia negatiiveja. Filmikuvien kehittäminen oli kallista, joten sen ajan kameroilla kuvasin enimmäkseen henkilökuvia. Luontokuvat esittivät yleensä maisemia. Myöhemmin hankituilla kameroilla kuvattavat aiheet ovat monipuolistuneet. Vasta järjestelmäkameroilla olen kuvannut luontoa ja eläimiäkin.

Kamera ei ole ollut mukana tai laukaisuvalmiina silloin kun olen nähnyt parhaat kuvauskohteet. Kun olin juuti muuttanut Kytäjälle, näin keittiön ikkunasta ketun, jonka kaksi pentua leikkivät muutaman metrin päässä ikkunasta. Samasta ikkunasta näin useita kertoja mäyrän ylittävän tuon peltoaukean, lukuisan määrän kuusipeuroja, hirviä, ilveksiä, supikoiria, minkkejä, näätiä ym. Kerran näin sudenkin vain muutaman metrin päästä lammen jäällä, se oli ehkä mieleen painuvin kohtaaminen. Kytäjän metsissä ja lampien ymärillä on myös runsas linnusto.

Joutsenperhe Usmin pikkulammella.

MARKO KEKKI Riihimäki

Olen 45-vuotias riihimäkeläismies. Valokuvausharrastusta on takana 35 vuotta. Sydämeltäni olen toimintakuvaaja, mutta viime vuosina myös erilaisten maisemien tallentaminen on alkanut viehättää. Mieluiten kuvaan aamu- ja iltahämärässä.

Useimmiten olen liikkeellä kamerani kanssa kaksin. Valokuvaaminen – niin itse kuvien ottaminen kuin niiden käsitteleminenkin – merkitsee minulle lyhyttä karkumatkaa arjen kiireistä ja turhista ajatuksista.Jokapäiväisen leipäni hankin Aamupostin uutispäällikkönä.

Näyttelykuvassani lempilintuni koskikara.

HARRI LUOJUS Ylöjärvi

Olen 67-vuotias mies Pirkanmaan Ylöjärveltä. Olen harrastanut pitkään luontokuvausta. Mieliaiheitani ovat nisäkkäät, etenkin siili ja hirvieläimet. Samoin kaikki pihapiirin linnut, mutta aivan erityisesti harakka sykähdyttää kuvaajan sieluani. Ihailemani kottarainen on nykyisin melko harvinainen pihavieras.

Näyttelykuvalintuni kottarainen toi lapsuudessani pesäpöntölle saapuessaan kevään laulullaan maalaistalon pihapiiriin. Nykyisin kottaraisen tapaa keväällä ensimmäisenä lintujen ruokintapaikalla. Siinä se viihtyy muutaman päivän ja jatkaa sitten pesäkoloaan puolustamaan. Kottaraisen täplikäs rinta ja kiven pintarakenne muistuttavat toisiaan. Minua viehättää hennon linnun ja jämerän kiven vastakkaisuus.

JARI MATTILA Hyvinkää

Tiklit

Jari Mattila kertoo näyttelykuvastaan;
Herätyskello soi 4:30 Oulangan tutkimusasemalla. Vilkaisen ulos, pakkasta -35. Aamupala, kalusto autoon ja menoksi. Kuvauspaikalla on oltava pimeällä, jotta linnut eivät pelästy. Tie on mutkaista ja mäkistä, käännös kapealle metsäautotielle. Onneksi maasturi on nelivetoinen. Tien päässä kamat ahkioon ja kelkkauraa kävellen kohti kuvauskojua. Olemme korkealla tunturissa, pakkanen on hieman hellittänyt, on hiljaista. Kamat kojuun, lämmitin päälle ja kamerat valmiiksi. On vielä melko pimeää, mutta tiaiset käyvät jo ruokinnalla.
Aurinko on juuri noussut valaisten kojun edustan. Odotan hiljaa. Väsyttää aikainen herätys ja eilinen matka Hyvinkäältä tänne Kuusamoon. Ulkoa kuuluu lintujen ääniä ja - yhtäkkiä valtava tumma hahmo kaartaa edessä vasemmalla. KOTKA! Kuvaus voi varovasti alkaa.

Olen 63-vuotias, eläkkeelle jäin viime loka-kuussa. Olen syntyperäinen hyvinkääläinen ja Hyvinkäällä asun edelleen. Isäni oli kuvanveistäjä Mauno Mattila ja kotoisin Hyvinkään Kytäjän kylästä. Aitini oli Sirkka Mattila os.Haili ja hänen veljensä, enoni, oli tunnettu taidemaalari Tapio Haili. Olen valokuvannut 1960-luvulta asti; ensimmäinen kamerani oli Agfa ISo-RAPID if niin sanottu kokiskamera. Kuvasin 1990-luvun lopulle asti satunnaisesti silloin tällöin, sen jälkeen olen harrastanut valokuvausta todella aktiivisesti.

Talitiaisen laskeutuminen on aina yhtä kuvauksellinen!

SEPPO MÄKITALO, Kemi

Seppo Mäkitalo kertoo näyttelykuvastaan:
SIRKUSTAITEILIJA
Kuvan tilhi saapui juuri sopivasti kotipihlajan luo. Rastaat olivat ehtineet syödä puusta kaiken, mutta onneksi maahan oli vielä tippunut muutamia marjoja, jotka tämä taituri sitten sai nauttia ateriaksi.
Sain kuvata lintua rauhassa ja tämä oli mielestäni paras kuva ja mieleeni tuli eläintarhojen merileijonat, jotka tekevät noita temppujaan pallojen kanssa.

Kotipaikkani on Kemi. Perheeseeni kuuluu vaimo, kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Olen jäänyt eläkkeelle viisi vuotta sitten. Teen sään salliessa päivittäin 5-7 km:n luontoretkiä lähimetsissä yksin tai yhdessä vaimoni kanssa.
Valokuvausta olen harrastanut pitkään ja luonto tarjoaa mahtavia aiheita, kamera onkin aina mukanani. Lintujen kuvaaminen on haastavaa ja mielenkiintoista. Niitä ei voi pyytää olemaan paikallaan ja hymyilemään.

Tiklit

Mustakurkku-uikut Tornion kaupunginlahdella kesällä 2016. Lisäkuvia: FB, instagram@makitse.

RAIMO NORDSTEN Helsinki

Itseään valokuvaajana Raimo Nordsten kuvaa näin:

Kameraa olen pidellyt käsissäni jo 1970-luvulta lähtien. 2000-luvun alkuvuosina, kun digitaaliset kamerat valtasivat alaa, jäin lopullisesti kiinni kuvaamiseen. Digimaailmaan oli helppo siirtyä, kun tietotekniikka on ollut tuttua ammatistani johtuen.

Ensimmäiset kymmenkunta vuotta kuvasin ja editoin enimmäkseen videoita. Oltuani muutaman vuoden eläkkeellä, hankin 2014 keväällä ensimmäisen järjestelmäkamerani ja siitä lähtien olen kuvannut lintuja. YouTubessa videoitani on katsottu vajaat kaksi miljoonaa kertaa ja lintulajeja olen saanut noin 230.

Raimo Nordsten kertoo näyttelykuvastaan:

Tavallisimpien kuvauskohteiden jälkeen uusien lajien löytäminen muodostui aikaa myöten entistä hankalammaksi. Tietämyksen lisääntymisen myötä törmäsin värikkääseen ja koreaan lajiin, joita havaitaan vuosittain muutama yksilö. Kyseessä on kaukaa idästä lähtöisin oleva mandariinisorsa, joka tarhakarkulaisena on kotiutunut Eurooppaan ja eksyy joskus tänne Suomeenkin. Ajattelin, että tuollaista komistusta täytyisi joskus päästä kuvaamaan. Havainnot olivat olleet aina kaukana Helsingistä, joten kuvaaminen oli saanut odottaa. Keväällä 2018 olin siikaongella Kemiössä ja huomasin lehdestä uutisen: mandariinisorsa majailee Helsingissä Longinojalla! Parin kilometrin päässä kotoani! Ei auttanut muuta kuin viedä kalastusretki loppuun ja toivoa, että lintu olisi paikalla vielä kotiin palattuani. Sunnuntaina menin välittömästi Longinojalle ja lintu oli vielä siellä! Otin kuvat, seuraavana päivänä menin uudelleen, mutta lintupa olikin jo poistunut paikalta.

Järripeippo

YouTube-kanavani löytyy nimelläni ja yläbannerin oikeasta alakulmasta linkki kuvasivuilleni.

ETUSIVULLE

Töyhtötiainen

LINTUVALOKUVANÄYTTELY