top of page
IMG_5625.JPG
IMG_1692.JPG
REKI%202_edited.jpg
SydänLOGO.PNG

TÄSTÄ                           KAIKKI
              ALKOI

Joulupukin reki "ennen ja jälkeen". Jaakko rakensi reen tilaustyönä alun perin Musiikkiopiston ikkunoiden somisteeksi.

JOULUPAJA KYTÄJÄLLÄ -

rekvisitööri Jaakko Kivistön puheenvuoro

Minun Kytäjän pajastani on vuosien varrella lähtenyt lukematon määrä KulkuriTeatterin tilaustöitä. Muutamia esimerkkejä mainiten: enkeliteline, arpaseula, kota, hirsimökki, tiffanytyö, luistinrata, tunturi asuinpaikkoineen, laiva, veturi, vene, jättilinna, ihmislepakon kotipuu jne. Oma lajinsa olivat erilaiset asusteisiin tehtävät "parannukset" kuten kenkien korot ja kärjet, näyttelijöiden lisämuodot, päähineet, korut ja koristeet.

Niistä toisaalla näillä kotisivuilla 

Rekvisiitan tekijänä olen toivonut monasti suoraa lankaa ohjaajan aivoista omiin aivoihini, jotta ohjaajan tarkoitusperä olisi tullut parhaalla mahdollisella tavalla syntyvässä esineessä esille.
Aina se ei ole onnistunut ensimmäisellä kerralla ja homma piti aloittaa alusta.
Ainakin tämän lavastajan mielestä tämä on parasta teatterin teossa. 

MFVT2171[1]_edited.jpg

Jouluikkunat Hyvinkään Musiikkipistolla, Kauppakeskus Willan Galleriassa ja MonaLisan näyteikkunassa olivat oma erityinen haaste minulle. Nyt kohde ei liikkunut, vaan se oli paikallaan kolmisen viikkoa kaiken kansan tarkasteltavana pienine yksityiskohtineen.
Esineiden esillepääsy oli lavastajan työn tärkeimpiä tavoitteita: erilaiset telineet, seinät ulokkeineen, laatikot ja portaikot piti mitoittaa tarkasti sille varattuun paikkaan - tietenkin tonttujen, enkelien ja muiden nähtäville tuotavien esineiden ehdoilla. Työ vei vuosittain useita kuukausia ja sen pohjana oli tarkka suunnittelu, kuten yllä olevasta kuvasta käy ilmi.

IMG_5488_edited.jpg
IMG_5591_edited.jpg
IMG_5311_edited_edited kopio.jpg
IMG_5513_edited.jpg
IMG_5270_edited.jpg
IMG_5516_edited.jpg
Joulupukin linna oli viimeisiä haasteita rekvisitöörille. Miehenä linna oli minulle sotalinna, jota näkemystä ohjaaja yritti kaikin keinoin johtaa rauhanomaisempaan suuntaan.

Siinä sivussa piti antaa peikkoäidille kasvot (vas.). 
linna1_edited.jpg

Maalaismaisemaa hallitseva joulupukin linna on mestarinäyte siitä, mitä pois heitettävästä tavarasta voi rakentaa: yksi torni on rakennettu roskalavalle heitetyistä puutarhalaatoista, toinen komean pihahumalamme oksista, kolmas pakkausrullasta, neljäs bambutabletista, katto taikinakulhosta,
ikkunapuitteet hylätystä matosta jne.

IMG_4735_edited.jpg
IMG_1258_edited.jpg
IMG_5330_edited.jpg
Kelomökit ja kammit veivät rakentajan milloin Saimaan rannalle keräämään kattomateriaaliksi kaisloja, milloin  taas Lapin pikkuteiden varsille etsimään "roskapuuta", maasta löytyviä pieniä kelon oksia.
Jouluikkunat 15 (14 of 15).jpg
KOTA%201_edited.jpg
2P6A2633_edited.jpg
ENK%201_edited.jpg
ENK%202_edited.jpg
Lapin kota ennen ja jälkeen! Kota oli keskeinen katseenvangitsija Willan Gallerian ikkunoissa ja sen huipulle lasi- ja vanerityönä tehty lyhty sarvineen paloi valaisten kodan staaloasukit. 
Kun luovuimme isosta jättiläiskirkosta, tarvitsi iloinen enkelikuoro kestävän portaikon jotta kaikki pääsivät näytille - ja pääsiväthän ne! 
Vuosikausia kerätyt tontut, pikkueläimet ja erityisesti Benitan hellimät Staalot ja niiden Charlotan pikkuisille nuottiteilineille kirjoittamat nuotit toivat iloa katsojille (kuoronjohtaja vas.) ja muistuttivat Ruijasta (Finnmark) ja suomalaisesta ainutlaatuisesta alkuperäis-kansasta, saamelaisista uskomuksineen ja kädentaitoineen.
Copy of IMG_1496_edited.jpg
IMG_0854_edited.jpg
IMG_1549_edited.jpg
RITILIKK%C3%96%201_edited.jpg
2P6A2692_edited.jpg
Somistuksessa ratkaisevaan rooliin nousivat teatterin vanhat, monikäyttöiset, lukuisia kertoja eri värisiksi maalatut taustasermit. Monet muutkin ikkunasomistuksen tarvikkeet löytyivät teatterin varastoista. Tulihan noita pikkujuttujakin toki kerätyksi runsaan kymmenen vuoden aikana tuhansia ja taas tuhansia. Kirpputorit lähellä ja kaukana tulivat tutuiksi.
joulupaja4_edited_edited.jpg
Särmien tehtävä oli auttaa esineitä olemaan esillä, mutta jäädä itse piiloon.
VUORI%202_edited.jpg
Tässä särmit ovat saaneet päälleen tunturin lumet ja kallionkielekkeet kirkkoineen, taloineen ja asukkaineen.
Copy of Jouluikkunat 15 (2 of 15).jpg
Korona-aika teki mahdol-liseksi monia asioita, kuten Kytäjän kodin olohuoneen varaamisen jouluikkuna-pajaksi. Ikkunoiden raken-telu tarjosi hyvää karantee-niajankulua. Aluksi näytti siltä että mistään ei tule mitään, mutta vähitellen kuva selkiytyi ja lattialle kerätyt moninaiset otukset ja esineet - kuten varastosta löytyneet itse tehdyt karhun tassut - alkoivat löytää paikkaansa. Ihanaa koronapuuhastelua!
IMG_1240_edited.jpg
Parin kuukauden ajan  testasimme esineitä paikoilleen yrityksen ja erehdyksen kautta. Rekvisitöörin pajaankaan ei tuona aikana juuri muuta mahtunut kuin ikkunasomis-tuksiin tarvittavia tavaroita, laatikoita, hirsirakennuksia, nuken päitä, paaluja, lautoja, pöytiä, penkkejä, erilaisia tarvikkeita ja työkaluja.
IMG_2160_edited.jpg
IMG_1560_edited.jpg
Vanha uunipelti muuttui luistelijoiden jääkaukaloksi, kynttilänjaloista tuli valaisinpylväät ja lumiukko sai "jalkaansa" kukkakorista pelastetut luistimet. Suvi ei pystyttäessään ollut kovin tyytyväinen tulokseen, luistelija kun kaatui tuon tuosta.
Copy of Jouluikkunat 15 (10 of 15).jpg
Jouluikkunat 12 (8 of 12).jpg
Tonttujen kotiluola vanerin taivutuksen ja oviaukon valmistumisen jälkeen (oik.) ja lopullisessa käytössään (vas.). Ylimääräiseksi jäänyt pöntön pätkä kelpasi muuhun käyttöön.
Jouluikkunat 12 (1 of 12).jpg
Jouluikkunat 15 (3 of 15).jpg

Miten ideat syntyvät, Benita?

Wautsi_edited.jpg

Käsikirjoitus- ja jouluikkunaideat syntyvät aika lailla samalla tavalla. Hyvänä esimerkkinä toimii kirjoittamani näytelmä Wautsi-rotasta. Olimme menossa. taas kerran Jäämerelle, Matkalla oli tullut tavaksi pysähtyä Saariselälle, Kaunispään laelle ihailemaan maisemia ja vähän verryttelemään. Lähdin siis tarpomaan tunturin rinnettä alas ja padam! siinä se oli, kymmenen senttiä läpimitaltaan oleva pyöreä vaneripalanen. Ilmiselvästi; rotankuljetuskärryn pyörä!

Käsikirjoituksen alku oli syntynyt ja matkallamme kirjoitin sen valmiiksi. Siitä syntyi ehkä kaikkien aikojen suosituin lastennäytelmämme. Kiikutin kotiin tullessamme vaneripalan lavastaja Aarno Jaloselle ja hän rakensi Wautsille rotankuljetuskärryn, jossa se tapaa istua lahjajuustoansa vahtien. 

Näin syntyi joulunäytelmä ja näin syntyvät myös jouluikkunat. Ideat ovat jossain pilvikanavissa ja putoavat sieltä syliini sopivan hetken tullen.

IMG_6027_edited.jpg

Kierrätystavaroita ja itse tehtyä

Jouluikkunoiden kantava periaate on alusta asti ollut, että kaikki siinä käytetty rekvisiitta on kierrätettyä ja itse tehtyä. Ikkunoissa esiintyneet tontut, porot, enkelit ym. rekvisiitta on kulkenut mukanamme jo toistakymmentä vuotta. Hirsitalot ovat rekvisitöörin päästä ja käsistä lähteneitä hengentuotteita.

Kuvassa peikkoäiti Maaru jaOrdu  ovat matkalla jouluillallisille, He kulkevat tutun korpimetsän kautta kotiluolaansa juhlavaatteissaan. Wautsi-rotta kulkee omassa rotankuljetuskärryssään. Se haluaa säästää paitsi lakattuja kynsiään myös häntäänsä vaurioitumasta metsän risuissa.
Peikot ovat Hilkka Kauppisen ja allekirjoittaneen valmistamat, Jaakko Kivistö osallistui tekemällä Maarulle pään, Hilkka korvat, päähineet ja Ordin pään. Muut olemme tehneet kaiken yhdessä vastakkain suunnitellen ja ommellen niin kuin aina.
Päivitetty 7.6.23 Hossa b & j
Ei puhettakaan, että korona olisi estänyt joulun tunnelmaa ja iloa, kun Kauppakeskus Willan Galleriaan rynnistivät joulun ilosanomaa tuomaan satumaiset enkelit, mystiset karvaotukset, tontut, Lapin kansa, sekä kruunupäinen Hallatar, kullalla ja hopealla vuorattuine garderoobeineen poroineen, aarteineen, kruunuineen ja jalokivineen.
Lahjoja kalastavat pikkutontut, kuorossa laulavat staalot, susiluolan asukit ja seimen ympärille kokoontuneet enkelit – kaikki nämä ja monta muuta pientä yksityiskohtaa ihastuttivat Benita Kivistön suunnittelemissa ja kokoamissa Willan jouluikkunoissa 5.12.2020–6.1.2021.
  • KulkuriTeatterin FB
bottom of page