Kuninkaan eväät –näytelmä on KulkuriTeatterin kaikkien aikojen suosituin näytelmä. Sitä esitettiin yhteensä neljätoista kertaa loppuunmyydylle salille. FM Katri Lehdon käsikirjoittamassa ja allekirjoittaneen dramatisoimassa ja ohjaamassa  näytelmässä kävi katsojia yhteensä noin 2500. Lisäesityksiä toivotaan yhä vielä, mutta toistaiseksi eväät saavat olla kaapissa. 

Näytelmän voittokulku alkoi Hyvinkää-Seuran puheenjohtajan Lars Nymanin puhelinsoitosta keväällä 2007. Hänen vaimonsa muisti, että Kytäjän kartanon emäntä FM Katri Lehto oli kirjoittanut pikkunäytelmän Kuninkaan eväät Hyvinkää-Seuran 20-vuotisjuhliin esittäjänä silloinen harrastajateatteri Hyvinkään Teatteri. He ehdottivat, että KulkuriTeatteri ottaisi sen ohjelmistoonsa ja esittäisi Hyvinkää-Seuran 50-vuotisjuhlassa. Nyman oli ottanut  yhteyttä Katri Lehtoon ja saanut luvan muokata näytelmä tarpeisiimme sopivaksi.

Innostuin oitis olihan 1600-luku mitä kiehtovin aikakausi, puhumattakaan, että Hyvinkäällä oli vieraillut oikea kuningas. Nopeasti kävi ilmi, lyhyt koululaisille tarkoitettu näytelmä sellaisenaan toimisi joten tekstiä piti kirjoittaa roimasti lisää ja tarinaa laventaa. Jotta näytelmään syntyisi henkilöiden välistä vuorovaikutusta ja hieman draaman särmääkin, käänne oli jo Katri Lehdon tekstissä, oli kirjoitettava muutaman henkilön väliin vispiläkauppaa ja voimistettava roolihahmojen karaktäärejä. Lisäksi piti synnyttää uusia ihmisiä! 

Ensimmäisenä näytelmään astui Krissin Selman. Iloluontoinen, naisellinen, tanssista pitävä Selma kiehtoi Nurmijärven ensimmäisen kirkkoherran Josef Canutin silmää aivan erityisesti, hyvin lopputuloksin! Toinena savupirttiin astui Valpuri-muori, teräväkielinen vanha emäntä, joka viljeli sikasananlaskuja ja viihtyi Selma-neidin kanssa! Toki hyvään näytelmään tarvitaan nuortakin lempeä, siispä synnytin Krissin Juhon. Hän  oli jo pitkään lempinyt talon Marketta tytärtä ja ajankulukseen kiusasi sisartaan Reettaa. Iloinen, rempseä Juho puhalsi raikkaan tuulahduksen savuiseen pirttiin.

Vielä uupui kuitenkin jotain!  1600-luku oli taikauskon vuosisata, siispä tarvitaan noitanainen, mieluusti parantaja. Näin syntyi yrttimuori, joka Turun linnasta tuli auttamaan kuningas Aatolffia lemmensuruissa. Roolia tein yhdessä sitä esittävän, Turun linnassa oppaana toimivan kulkurin, Hilkka Kauppisen kanssa. Käsikirjoitus oli siis selvä, kaikille kulkureille oli roolit ja ei kun harjoittelemaan ja puvustamaan!

Puvustus oli sekin todellinen voimannäyte harrastajateatterille, jonka kaikki näyttelijät olivat päivisin muualla töissä. Anni Eiristö, Hilkka Kauppinen ja minä ompelimme vaatteet tarkoin 1600-luvun mallien mukaan. Jo pelkkä vaatesuunnittelu ja asiaan perehtyminen vei minulta viikkoja. Kun sitten tiedettiin mitä tehdään, oli kankaiden, nyörien, nauhojen, pitsien jne. hakemisen aika ja sitten ommeltiin ja sovitettiin loputtomiin. Kuningas Kustaa II Aadolfin vaate valmistettiin tarkoin taulun mukaan, eikä valokuvista kasvoja lukuun ottamatta voi erottaa kumpi on oikea kuningas ja kumpi on meidän tekemämme!

​

Oma lukunsa oli rekvisiitta, jota ei ollut mistään saatavissa valmiina. Itse oli tehtävä sekin alusta loppuun asti.

Rekvisitööri Jaakko Kivistö valmisti kaikki voutien ja kuninkaan kengät punaisine korkeine korkoineen ja rusettisolkineen. Hän rakensi myös voutien miekkavyöt, talonpoikien pyssyt, kalakorit, onget, ym.

Charlotta Kivistö valmisti kaikki näytelmässä olevat päähineet, voutien sulkahatuista kuninkaan matkahattuun,

Aarno Jalonen rakensi komean uunin, jonka pankolla saattoi savupirtin hämärässä makoilla ja maalasi komeat hirsiseinät.

​

Lopputulos oli kerrassaan mahtavaa katsottavaa, eikä kiitoksista ollut tulla loppua. Uskon, että tätä näytelmää tullaan muistamaan kauan.

Benita Kivistö, ohjaaja