Kulissien takaa

Tervetuloa kurkistamaan Kulissien taakse, lukemaan kulkureiden uutta infokanavaa. Viime vuonna vietimme 30-vuotisjuhliamme, joten tapahtumia ja toimintaa joista kertoa on riittämiin. Aloitamme kirjoitussarjan puvustuksesta, yhdestä teatterin peruselementistä. Siihen paneutuu teatterissamme alusta asti puvustajana toiminut Hilkka Kauppinen. 

Puvustus- ja musiikkitiimi tällä kertaa esiintymässä. Kytäjän kirkolla!

KOLMEKYMMENTÄ VUOTTA PUVUSTUSTA

päivät Turun linnan museoassistenttina lomat ja vapaapäivät teatterissa 

Välillä pitää myös näytellä. Tässä sovittelemassa rakkaan roolini,  Mustan muijan asua ennen esitystä. Puku on ommeltu kierrätysmasteriaaleista.

Kommelluksitta en ihan joka kerta selvinnyt lukuisilta Turku-Hyvinkää matkoiltani. Eräänä yönä huomasin kotiin tultuani kuun loisteessa puskurissani jäniksen. Olin törmännyt siihen tietämättäni ja se oli ajellut ties kuinka kauan kanssani kotiini Kuusistoon!

Nirkko Nuottitonttu (Harri Wilén) saa b:n sovituksen jälkeen uudet säärystimet. Kaikki asut on vuosien saatossa ommellut teatterimme kova kopla: b-Hilkka-Anni!

Anni Eiristö on teatterimme perustajajäseniä ja puvustanut minun ja Hilkan tapaan alusta asti. Anni on myös lahjakas näyttelijä ja mahdottoman hyvä kehrääjä! Kuvassa hänellä on yllään itse ompelemansa Vana-Kain asu näytelmästä Bathseba Saarenmaalta, jossa hän myös näytteli pääosaa. Pukunsa hän on ommellut kierrätyskankaista, paperinarusta, vanhoista nauhoista ja taatusti sydämellä ja rakkaudella!

Kun aikanaan aloittelimme teatterin tekoa, en olisi arvannut, että vielä 30 vuoden kuluttua ihastelen yhtä hämmästyneenä lopputulosta ja näyttämölle luotua maailmaa, olipa kyseessä lasten näytelmän satumetsä, kestikievari, Kytäjän kartanon sali, Pietarin hovi tai hopeakaivos. Jokaisen esityksen aikana ajattelen, että nyt näyttämöllä ovat kaikkein ihanimmat puvut, tämän ihanampia ei voi enää olla, mutta seuraavan näytelmän kohdalla ajattelen ihan samoin.

OMASTA PUSSISTA JA LAHJAKSI
 
Aloittelevalla teatterilla ei ollut varaa hankkia mitään, mutta teatterilaisilta löytyi kotoa vanhoja vaatteita, kankaita, nauhoja, nappeja, neppareita ym. joita tarvittiin pukujen valmistamiseen. Osa saatiin lahjoituksena. Näin mentiin ensimmäiset kahdeksan vuotta, jonka jälkeen Hyvinkään kaupunki myönsi teatterillemme 2000€ kohdeapurahaa ja vuosia myöhemmin Willanäyttämö ry:n jäsenteattereille teatteriavustusta.
 
Ompelutalkoot pidettiin alkuun Kytäjällä ohjaaja Benita Kivistön, tai b:n niin kuin me teatterilaiset häntä kutsumme,  makkarissa ja jokaisella naisella oli oma paikkansa sängyn kulmalla. Siinä jokainen valmisti pukunsa ohjaajan ohjeiden mukaan. Ommeltiin oikeaa peikkokangasta, Jääprinsessaa, Roiva-revontulta, Noita Zebulonia, Tonttuja, 10-vuotisnäytöksen ihania pukuja ja mitä kaikkea muuta. Siellä seisoimme vuorotellen b:n edessä sovituksessa ja ihailimme ilman kaavoja päälle rakennettuja ja ommeltuja pukujamme. Jokainen meistä oli sitä mieltä,
että juuri minulle oli suunniteltu kaikkein kaunein puku.

HYVINKÄÄLTÄ TURKUUN
 
Ensimmäiset kymmenen vuotta asuin Hyvinkään suunnalla, joten oli helppo, vaikka työpäivän jälkeen jatkaa yhteisiä ompeluja, mutta muutettuani maaliskuussa 2000 Turun suunnalle, ei ihan joka ilta voinutkaan piipahtaa b:n kanssa ompelemaan. Viisi päivää viikosta kuluu työssäni Turun linnan museoassistenttina ja kaksi vapaapäivääni käytän yleensä teatterikaudella ompeluihin. Osan kesälomastani pidän myös niin, että pääsen useammaksi päiväksi kerrallaan ompelemaan. Monet vaatteet ovat matkanneet kanssani Turun ja Hyvinkään väliä eikä aina kaikki ole mennyt ihan kommelluksitta.

KUSTAA II ADOLF VAARASSA - EIKÄ POLIISIKAAN PYSÄHTYNYT

Olimme tekemässä Kuninkaan eväät-näytelmää ja minä ompelin kuningas Kustaa II Adolfin vaatetta. Jouduin lähtemään jo klo 17.00 aikoihin Turkuun, sillä minulla oli vielä illalla opastus klo 21.00. Otin keskeneräiset vaatteet mukaani, ommellakseni niitä Turussa. Jokioisten kohdalla autoni kojelaudan alta alkoi tulla savua ja vahva palaneen käry leijui autossa. Ensimmäinen ajatus oli, että apua, palaako auto, Kustaa Adolfin vaatteet on saatava ulos. Parkkeerasin auton nopeasti viereiselle bussipysäkille ja tempaisin kuninkaan vaatteet sekä kaikki ompelutarvikkeet auton takapenkiltä tienpenkalle kauas autosta, jotta eivät varmasti pala, jos auto leimahtaa tuleen. Samassa muistin tavaratilassa olevan ompelukoneeni, sekin penkalle. Siellä seisoin tavaroineni, kuin Kassi-Alma, odottamassa hinausautoa ja kyytiä Turkuun. Yksikään auto ei pysähtynyt kohdalleni, ei edes poliisi, joka pariin otteeseen ajoi ohitseni. No, auto ei syttynyt, hinausauto saapui ja ehdin vielä opastukselle linnaan. Oli taas onnea matkassa.

KARKKIKAUPASSA
 
Kesätauon jälkeen tavatessamme olo on kuin lapsella karkkikaupassa.
b on kesän aikana vieraillut lukemattomilla kirppareilla ympäri Suomen etsimässä materiaaleja seuraavaa puvustusta varten. Jännityksellä odotan mitä ihanuuksia pussukoista löytyy, mitä pukuja seuraavasi ommellaan ja kenelle mitäkin on suunniteltu. Monesti b on jo etukäteen, ennen tapaamistamme, käynyt järjestelemässä materiaalit kunkin näyttelijän puvustukseen ja siitä alkaa taas ihmeellinen yhteinen matka kohti ensi-iltaa. Ohjaaja on käyttänyt valtaisan määrän tunteja käsikirjoittaessaan, suunnitellessaan puvustusta, lavastusta sekä aikataulutusta ja kaiken kukkuraksi ommellessaan pukuja. Jokainen puku kulkee hänen käsiensä läpi. Miehistä tulee komeita ja naisista kauniita.
 
Ja kaiken kruunaa hallituksen puheenjohtaja, musiikkivastaava Charlottan suunnittelemat ja valmistamat upeat hatut ja kampaukset.
Mutta mistäpä 1600-luvun miesten korkokengät punaisine korkoineen? Ei hätää, ne syntyvät rekvisitööri Jaakko Kivistön pajassa, samoin kuin noidan kengät, noidan luudat, alushameen vanteet, erilaiset kruunut, arpaseulat, sumusiipparit ja paljon, paljon muuta, mitä kukaan ei tiedä edes olemassa olevankaan ennen kuin näkee ne näyttämöllä.
 
Tässä kaikessa olen saanut olla mukana perustamisesta lähtien, jo 30 vuotta. Niin monta ihanaa puvustusta olen saanut omalta osaltani olla toteuttamassa. Siitä suuri kiitos b-ohjaajalle!
 
Turussa 21.3.2021
Hilkka Kauppinen

Kuvatekstit ja kuvat valinnut: b

Kytäjäläinen teatterimme rekvisitööri Jaakko Kivistö rakensi näytelmään Kamariherra kapearaiteisilla kiskoilla kulkevan Kytäjän kuuluisan junan Pikku-Päkän. Junaa kuljettaa Esko Asikainen ja lippua heiluttaa Juha Tuomi, matkustajina Kytäjän kartanon puutarhajuhlien vieraita.