top of page
KulkuriTeatteri
Anton Tsehov
Kosinta
ohjaus Benita Kivistö
Hauska, farssiksi paisuteltu näytelmä kertoo tilanomistaja Tsubukovista ja hänen tyttärestään Nataliasta. Naapurin terveyttä uhkuva, epäluuloinen tilanomistaja Lomov on päättänyt lähestyä Nataliaa intiimein aikein, mutta kosintareissu johtaa pian kärhämöintiin milloin koirista milloin tilojen raja-aidoista. Tilanne kärjistyy kohden loppua, jossa joku kuolee? Vai kuoleeko sittenkään?
Näytelmä on täynnä yllättäviä käänteitä, huumoria ja surkuhupaisaa eripuraa. Tsehovin terävä ja oivaltava sivallus ei jätä ketään kylmäksi.
Ensi-ilta Willanäyttämöllä 17.04. 2004
Tsehovin näytelmien henkilöissä on aitoutta ja elämäntuntua; lääkäreissä, talonpojissa, tutkintatuomareissa, vapaamielisissä naisissa, loisissa, juopoissa, nautiskelijoissa, näyttelijättärissä, herraspojissa, ryysyläisissä, "tarpeettomissa" ihmisissä, jotka kuvittelevat olevansa tarpeellisia - suurissa tragedioissa ja pienissä sattumuksissa.
TEKIJÄT
STEPAN STEPANOVITS TSUBUKOV, tilanomistaja – Jouko Tanner v. 04
Sakari Kajosaari v. 06
NATALIA STEPANOVNA, hänen tyttärensä, 25 vuotias – Auli Hyyrynen
IVAN VASILJEVITS LOMOV
Tsubukovin naapuri, terveyttä uhkuva, mutta erittäin epäluuloinen tilanomistaja – Aki Korpela
LAVASTUS
Aarno Jalonen, Jaakko Kivistö
PUVUSTUS -
Benita Kivistö, Anni Eiristö, Hilkka Kauppinen
NAAMIOINTI ja KAMPAUKSET
Charlotta Kivistö
REKVISIITTA
Jaakko Kivistö
MUSIIKKI
Charlotta Kivistö, koskettimet ja viulu
KUVAT ja VALOT
Aarno Jalonen ja teatterilaiset
Kosinnassa ovat Lomovin (Aki Korpela) kosiopuuhat vähällä mennä myttyyn, koska syntyy naurettava riita siitä, kuuluvatko eräät niityt hänelle vai hänen tulevalle vaimolleen. Riidan ainoana syynä ovat Lomovin ja hänen valittunsa toraisat luonteet, jotka saavat heidät herättämään eloon vanhan riidan kelvottoman maatilkun omistuksesta - ja riidan tekee naurettavaksi juuri se, että häiden jälkeen tuo maapala olisi ilman muuta molempien yhteinen.
Tsehov oli pidättyväinen, hänen huumorinsa ei ollut meluisaa eikä hänen optimisminsa sokeaa. Hän ei pitänyt ääntä elämänjanostaan tai rakkaudestaan elämään – hän rakasti sitä vannomatta ja saarnaamatta. Hän katsoi tulevaisuuteen luottavaisin mielin; tämä monien surullisten, jopa toivottomien kertomusten kirjoittaja oli todellinen optimisti.
Lomov koki tuon tuostakin itsensä loukatuksi ja oli lähtevinään pois, mutta Tsubukov (Sakari Kajosaari) tiesi tarinan juonen.
Kosia pitäisi, mutta...
Kulkureiden Kosinta
Me kulkurit ryhdyimme harjoittelemaan Kosintaa syksyllä -03. Aluksi kulutimme monta harjoituspäivää pelkästään analysoimalla tekstiä ja rakentamalla karaktäärejä. Harjoituksiakin oli yli 60, mutta sittenkin Kosinta syttyi todelliseen roihuun vasta puolitoista vuotta ensimmäisestä esityksestä.
Tsehovin näytelmät ovat syvällisiä, vaikeaselkoisia, monikerroksisia helmiä, joiden tekemiseen vaaditaan roppakaupalla historian tuntemusta, yleissivistystä ja kirjallisuuden tuntemusta. Ne ovat näennäisesti kepeitä ja hauskoja, mutta todellisuudessa niihin kätkeytyy koko sen aikainen venäläinen yhteiskuntajärjestys ihmisten alhaisine luonnepiirteineen, joita Tsehov kuvaa mestarillisesti. Katsoja löytää itsestään samoja pikkumaisia, ahneita ja omahyväisiä piirteitä kuin Tsehovin Kosinnan maanomistajissa on.
Tsubukov, joka joutuu elämään vaimonsa kuoleman jälkeen kiukkuisen, liian toimeliaan ja yksioikoisen vanhapiikatyttärensä kanssa, herättää sekä sääliä että kiukkua katsojissa. Kulkureiden versiossa tätä vanhaa maanomistajaa näytteli v. -04 versiossa Jouko Tanner. Vuonna -05 hänen paikalleen tuli Sakari Kajosaari (kuvassa), kun Jokke ryhtyi tekemään pienoisnäytelmä Bathseba Saarenmaalla.
On ollut mielenkiintoista seurata, miten erilaisia Tsubukoveja Jokke ja Sakari olivat. Joken Tsubukov oli lempeästi ylhäältä alas katsova isä, joka vain näennäisesti hermostui ainoalle tyttärelleen, kun taas Sakarin Tsubkov oli äreä, draamantajuinen venäläinen aristokraatti, joka aidosti halusi rauhaa ja toivoi, että kuka tahansa naisi hänen tyttärensä. ”Menkää naimisiin ja jättäkää minut rauhaan.” Kummallakin Tsubukovilla on kannattajansa – niin kuin teatterissa tuleekin.
Natashaa, näiden kahden heikon maanomistajan välissä poukkoilevaa naista esitti Auli Hyyrynen. Hän uppoutui hänelle niin ominaisella tavalla Natashan persoonaan ja lopputulos olikin sitten kaikissa esityksissä yhtä vakuuttava. Aulin Natasha oli maanläheinen, isänsä taloudesta tarkoin huolehtiva nainen, jolle ei jäänyt vieraaksi talon likaisetkaan työt. Natasha oli kykenemätön syvällisiin tunteisiin ja yhteiselämään kenenkään kanssa. Hän eli isänsä taloudessa toteuttaen köyhtyvän aatelistilan rutiineja ja meni tolaltaan, kun Lomov tuli kesken kaiken puhumaan naimisiin menosta. Ainoa kotoa opittu käytösmalli oli huutaminen ja ylireagointi. Sekä Lomovin että Natashan toraiset luonteet jäivät loppujen lopuksi ainoaksi heitä yhdistäväksi tekijäksi.
Lavastus ja puvustus
Kosinnan puvustus oli haastava ja tyydytystä tuottava ja saikin kiitosta katsojilta.
Puvustukseen liittyy myös hauska pieni muisto. Menin äitityslomalla, heti Kytäjälle muuttaessani, opiskelemaan verhoilijaksi ja entisöijäksi. Koulutukseen kuului pintakäsittelyä ja sitä varten tarvittiin vanhaa puuta, jota me opiskelijat kävimme etsimässä oikein luvan kanssa kaatopaikalta. Eräältä tälläiseltä retkeltä löysin upean vanhan puvun, ikävä kyllä rotat olivat järsineet sen lähes kokonaan, mutta helmiäiskoristeet olivat jääneet syömättä. Keräsin ne tarkkaan talteen ja nyt ne löysivät paikkansa Tsubukovin takin hihoista.
Natashan hame on vanha huopa, johon ommeltiin villalangoista koristeet. Kuten kulkureiden imagoon kuuluu, lähes kaikki on kierratettyä.
Myös lavastuksessa käytettiin kierrätysmateriaaleja.
Tsubukovin hihojen koristeissa voi ihailla käsityötaitoa vuosikymmenien takaa. Kaatopaikan rotatkaan eivät olleet malttaneet pistää poskeena simpukoiden helmiäisistä tehtyjä ja kauniisti värjättyjä pienen pieniä koristelaattoja. Ne saivat uuden elämän rakastetussa näytelmässä!
Alusta asti luulosairasta vanhapoikaa, joka lähtee kosimaan naapurin vanhapiika tytärtä mahdollisimman epäsopivaan aikaan, on näytellyt Aki Korpela. Aki on kuin luotu Lomoviksi. Hänen ulkoinen habituksensa; pitkä, ryhdikäs olemus, mustat hiukset ja silmät, venäjän kielen ja kulttuurin tuntemus, sekä akimainen tapa heittäytyä täysillä uusiin tilanteisiin takasi sen, että Lomovista tuli kerta kaikkiaan rakastettava ylimys.
Akin Lomoviin oli helppo samaistua, häntä oli helppo sääliä ja toisaalta hänelle oli myös helppo nauraa. Aki löysi Lomovista inhimillisen, ujon, itsensä vankina elävän miehen, jolle elämä kaikkinensa oli vieras. ”En mitenkään voi olla menemättä naimisiin, olen jo 35-vuotta, niin sanotusti kriitillisessä iässä” tuumi Lomov perustellessaan itselleen naimisiin menon syitä. Tunteista hän ei missään vaiheessa maininnut mitään!
Jake rakensi portaat ja yhdessä Aren kanssa pystyttivät seinämät. Minä osallistuin venäläisen salin tapetoimiseen ja sisustamiseen huonekaluineen, pöytäliinoineen ja kristalleineen. Erityisen onnellisia olimme, kun löysimme vanhan kehyksen ja juuri siihen sopivan metsästyskoirataulun! Tsubukovin Virre saatiin seinälle!
Pienen teatterin iloihin kuuluu ehdottomasti paitsi se, että tutustuu hyvin näyttelijöihinsä saa ohjaajana osallistua ihan kaikkiin töihin. Tässä yritän sommitella rakkaan Lomovin kaulakoristetta.
Päivitetty 2.5.23 b
bottom of page