Benita Kivistö

RINTA RINNAN

                          

 Iloinen, rempseä kertomus Hyvinkään  rakentajista 40-luvun lopusta tähän päivään. 

 

Tule nauttimaan eri aikakausien musiikista,  puvustuksesta, vauhdikkaista tansseista ja lauluista. Usko tai älä, mutta kesken raskaan työn ja puurtamisen osasivat vanhempamme ottaa ilon irti elämästä, ennen kuin ikävyyden lovi ehti vallata liikaa alaa.

Kun työväen- ja kansalaisopistotoiminta alkoi vuonna 1899 vain harva työväestöstä oli käynyt edes kansakoulua. Sivistykselliset puutteet ja niiden luoma epätasa-arvoisuus herätti voimakkaan sivistystarpeen ja sai aikaan tänäkin päivänä elävänä sykkivän työväen- ja kansalaisopistotyön.

Nuori renkipoika Lauri matkustaa työn toivossa Hyvinkäälle. Matkallaan asemalta Villatehtaalle hän oikaisee pienen metsikön halki ja törmää neitokaiseen. Lempi leimahtaa kohta onkin aika ryhtyä rakentamaan omaa elämää ja omaa taloa. Rintamamiestalot nousevat talkoilla; kun yksi saadaan valmiiksi, siirrytään rakentamaan seuraavaa.

 

Väki on nuorta ja innokasta. Raskaan työn jälkeen halutaan viettää aikaa tanssien, opiskellen ja harrastaen. Sodan aikana hoitamatta jääneet yhteiset asiat on myös saatava kuntoon ja niitä varten tarvitaan kipeästi oma tila. Kun haave siitä kerran on syttynyt, ei siitä enää luovuta. Oma tupa – oma lupa kangastaa silmien edessä ja sitä kohti mennään!  Niin nousee yhteisin ponnistuksin Hyvinkään Järkkä.

 

Lainan ja Laurin elämä nivoutuu erottamattomasti talon vaiheisiin. Siellä kuluvat vuodet milloin rakentaen, keittiössä hääräten, lippuja myyden, milloin järjestysmiehenä, talonmiehenä jne; mutta aina yhteisten asioiden eteen työtä tehden.  Hyvinkää kasvoi ja kaunistui.