top of page
KulkuriTeatteri
”Yksinäisyys seisoo suurena ja syleilee minua.”
Anu Lahtinen
Jää hyvästi Helene
Kantaesitys Hyvinkää Taidemuseossa 24.3.18
dramatisointi ja ohjaus - Benita
Helen Schjerfbeck - Auli Hyyrynen
musiikki - Charlotta Kivistö
valot ja lavastus - Aarno Jalonen
sivun kuvat: Aarno O. Jalonen ja Aamuposti
Anu Lahtisen kuva: Hanna Tarkiainen
Professori Anu Lahtisen kirjoittama monologi naisesta, Suomen taiteen suuresta nimestä, Helene Schjerfbeckistä. Monologi alkaa ajasta, jolloin Helene oli jo ehtinyt tottua yksinäisyyteensä, mutta yllättäen hänen elämäänsä astuu mies, Einar Reuter, taiteilija, oman tiensä kulkija kuten Helenekin. Mies toi mukanaan elämän liekin ja Helene halusi Einarin omakseen yhtä ehdottomasti kuin oman taiteellisen näkynsä.
He puhuivat viivan yksinkertaisuudesta, mutta aluksi eivät paljoakaan yksityisistä toiveista tai tunteista. He olivat onnellisia, kun saivat hengittää samaa ilmaa, olla yhdessä vailla kosketustakin. He kirjoittivat kirjeitä, tulivat tutuiksi ja tarpeellisiksi toisilleen. Kun Einar lähti Hyvinkäältä, Helene viimeisteli omakuvansa. Kun työ oli valmis, katsoi hän sitä ihmeissään; kasvoille oli pujahtanut hehku, silmiin loiste.
Mutta siinäkin onnessa oli viiltävä kipu. Hetken Helene sai tuntea turvaa, yhteenkuuluvuutta. Siinä kaikki. Helene oli odottanut ja toivonut enemmän, mutta kaikki jäi kesken.
KANTAESITYS TAIDEMUSEOSSA
Jää hyvästi Helene -monologin kantaesitys oli 24.3.18 Hyvinkään Taidemuseossa, suuren yleisömenestyksen takia uusintaesityksiä oli kaikkiaan seitsemän. Monologia esitettiin myös Tammisaaressa Schildt Förslag i Ekenäsin ja Riihimäen Taidemuseossa, museon ystävät ry;n tilauksesta.
Näytelmän käsikirjoittaja, Helsingin Yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori, historiantutkija, tiedetoimittaja ja tietokirjailija Anu Lahtinen kertoo näytelmästå:
"Taidehistorioitsija Pirjo Hämäläinen (1952-2017) teki pitkän ja monipuolisen päivätyön kulttuurin ja taiteen maailmassa, ja hänen työllään oli erityisen suuri merkitys Hyvinkään kaupungille. Hämäläinen kirjoitti lukuisia teoksia hyvinkääläisistä taiteilijoista, hän julkaisi monipuolisesti kolumneja, ja hänen taideaiheiset facebook-päivityksensä olivat eloisia pienoisesseitä.
Hämäläinen harmitteli ja protestoi toistuvasti sitä, että monet naistaiteilijat ja -kirjailijat esitettiin hänen mielestään kovin eteerisinä ja ruumiittomina. Hyvinkään taiteilijahistoriaan niin vahvasti liittyvä Helene Schjerfbeck (1862-1946) oli hänen harmikseen saanut ”kuivakkaan ikäneidon” maineen.
Pirjo Hämäläisen toiveena ja tavoitteena oli, että ihmiset ymmärtäisivät myös Schjerfbeckin tunteet, niiden kiihkeyden ja ehdottomuuden. Hän muistutti, että Schjerfbeck rakastui useita kertoja elämässään. Yli 50-vuotiaana Schjerfbeck tutustui paljon nuorempaan metsänhoitaja Einar Reuteriin (1881-1968), joka oli myös taiteilija ja kirjailija (taiteilijanimi Ahtela). Schjerfbeck tapasi Reuterin ensi kertaa Hyvinkäällä. Kesällä 1918 Helene ja Einar viettivät pari viikkoa Tammisaaressa.
Tuolta kesältä on Schjerfbeckin maalaus Purjehtija, mallina Einar Reuter. Taiteilijan valitsema pehmeä ja lämmin kuvaustapa kertoi Hämäläiselle Schjerfbeckin voimakkaista tunteista. Kirjeenvaihdon perusteella taiteilijoiden välillä on ollut joitakin läheisyyden hetkiä, joihin kirjeissä viitattiin kuitenkin vain viitteellisesti. Seuraavana vuonna Reuter kihlautui ruotsalaisen naisen kanssa. Helene Schjerfbeck kertoo, että kihlausuutisesta lukiessaan hän huusi kuin lapsi, jolta viedään rakas lelu. Kirjeistä heijastuu kuvaamaton menetys ja suru menetetystä tulevaisuudesta. Schjerfbeck kuvasi toistuvasti sitä, miten suunnaton kipu ja kaipaus oli suhteessa siihen, mitä hänellä oli oikeus saattaa sanoiksi: ”Tuntuu, että sydämeni särkyy, enkä kuitenkaan voi sanoa mitään.” ”Tärkeimmät asiat sanotaan ohimennen. Kukaan ei huomaa mitään.”
Suhde Reuteriin ei kuitenkaan katkennut. Schjerfbeck kirjoitti hänelle lukemattomia kirjeitä ja viestejä, ja Reuter puolestaan omisti monissa julkaisuissaan huomionsa Schjerfbeckille, vaikka häntä on myöhemmin moitittu taiteilijan romantisoimisesta. Tämän kaksikon kohtalot kiehtoivat Pirjo Hämäläistä, ja hän halusi nimenomaan tuoda esiin Schjerfbeckin tunteiden voiman ja intohimon. ollut, aihetta käsittelevä työ jäi aikeeksi, kun Hämäläinen menehtyi äkillisesti alkuvuodesta 2017. Aiheesta käydyt keskustelut jäivät kuitenkin hänen ystäviensä mieliin, ja niiden tuloksena syntyi ajatus näytelmästä ”Jää hyvästi, rakas Helene”.
Työn innoituksena ovat toimineet sekä Pirjo Hämäläisen lyhyet kirjoitukset että hänen toimittamansa teos Taikavuorella. Muutoksen Vuodet 1902-1925 (WSOY 2001)."
Anu Lahtinen
Taidemuseon esityksen jälkeen Charlotta ja Are kulkureiden tapaan järjestävät paikan siistiksi.
Päivitetty 16.2.23 b
bottom of page