Anu Lahtinen

JÄÄ HYVÄSTI HELENE

näyttämöllä Auli Hyyrynen
ohjaus, dramatisointi ja puvustus Benita Kivistö
musiikki Charlotta Kivistö viulu
valot ja lavastus Aarno Jalonen
Anu Lahtisen kirjoittama monologi naisesta, Suomen taiteen suuresta nimestä, Helene Scherfbeckistä. Monologi alkaa ajasta, jolloin Helene oli jo ehtinyt tottua yksinäisyyteensä, mutta yllättäen hänen elämäänsä astui mies; Einar Reuter, taiteilija, oman tiensä kulkija kuten Helenekin. Mies toi mukanaan elämän liekin ja Helene halusi Einarin omakseen yhtä ehdottomasti kuin oman taiteellisen näkynsä.
 
He puhuivat viivan yksinkertaisuudesta, mutta aluksi eivät paljoakaan yksityisistä toiveista tai tunteista. He olivat onnellisia, kun saivat hengittää samaa ilmaa, olla yhdessä vailla kosketustakin. He kirjoittivat kirjeitä, tulivat tutuiksi ja tarpeellisiksi toisilleen. Kun Einar lähti Hyvinkäältä, Helene viimeisteli omakuvansa. Kun työ oli valmis, katsoi hän sitä ihmeissään; kasvoille oli pujahtanut hehku, silmiin loiste.
 
Mutta siinäkin onnessa oli viiltävä kipu. Hetken Helene sai tuntea turvaa, yhteenkuuluvuutta. Siinä kaikki. Helene oli odottanut ja toivonut enemmän, mutta kaikki jäi kesken.
Jää hyvästi Helene -monologin kantaesitys oli 24.3.18 Hyvinkään Taidemuseossa, suuren yleisömenestyksen takia uusintaesityksiä oli kaikkiaan seitsemän. Monologia esitettiin myös Tammisaaressa Schildt Förslag i Ekenäsin ja Riihimäen Taidemuseossa museon ystävät ry;n tilauksesta.
Näytelmän käsikirjoittaja, dosentti, historiantutkija, tiedetoimittaja ja tietokirjailija 
Anu Lahtinen toimii Suomen ja Pohjoismaiden historian professorina Helsingin Yliopistossa. 

”Yksinäisyys seisoo suurena ja syleilee minua.”

Anu%20L_edited.jpg
helene8.jpg
helene4.jpg
helene7.jpg
Valokuvat Aarno O. Jalonen, Anu Lahtisen kuva Hanna Tarkiainen
Taidehistorioitsija Pirjo Hämäläinen (1952-2017) teki pitkän ja monipuolisen päivätyön kulttuurin ja taiteen maailmassa, ja hänen työllään oli erityisen suuri merkitys Hyvinkään kaupungille. Hämäläinen kirjoitti lukuisia teoksia hyvinkääläisistä taiteilijoista, hän julkaisi monipuolisesti kolumneja, ja hänen taideaiheiset facebook-päivityksensä olivat eloisia pienoisesseitä.
 
Hämäläinen harmitteli ja protestoi toistuvasti sitä, että monet naistaiteilijat ja -kirjailijat esitettiin hänen mielestään kovin eteerisinä ja ruumiittomina. Hyvinkään taiteilijahistoriaan niin vahvasti liittyvä Helene Schjerfbeck (1862-1946) oli hänen harmikseen saanut ”kuivakkaan ikäneidon” maineen.
 
Pirjo Hämäläisen toiveena ja tavoitteena oli, että ihmiset ymmärtäisivät myös Schjerfbeckin tunteet, niiden kiihkeyden ja ehdottomuuden. Hän muistutti, että Schjerfbeck rakastui useita kertoja elämässään. Yli 50-vuotiaana Schjerfbeck tutustui paljon nuorempaan metsänhoitaja Einar Reuteriin (1881-1968), joka oli myös taiteilija ja kirjailija (taiteilijanimi Ahtela). Schjerfbeck tapasi Reuterin ensi kertaa Hyvinkäällä. Kesällä 1918 Helene ja Einar viettivät pari viikkoa Tammisaaressa. Tuolta kesältä on Schjerfbeckin maalaus Purjehtija, mallina Einar Reuter. Taiteilijan valitsema pehmeä ja lämmin kuvaustapa kertoi Hämäläiselle Schjerfbeckin voimakkaista tunteista. Kirjeenvaihdon perusteella taiteilijoiden välillä on ollut joitakin läheisyyden hetkiä, joihin kirjeissä viitattiin kuitenkin vain viitteellisesti.
 
Seuraavana vuonna Reuter kihlautui ruotsalaisen naisen kanssa. Helene Schjerfbeck kertoo, että kihlausuutisesta lukiessaan hän huusi kuin lapsi, jolta viedään rakas lelu. Kirjeistä heijastuu kuvaamaton menetys ja suru menetetystä tulevaisuudesta. Schjerfbeck kuvasi toistuvasti sitä, miten suunnaton kipu ja kaipaus oli suhteessa siihen, mitä hänellä oli oikeus saattaa sanoiksi: ”Tuntuu, että sydämeni särkyy, enkä kuitenkaan voi sanoa mitään.” ”Tärkeimmät asiat sanotaan ohimennen. Kukaan ei huomaa mitään.”
 
Suhde Reuteriin ei kuitenkaan katkennut. Schjerfbeck kirjoitti hänelle lukemattomia kirjeitä ja viestejä, ja Reuter puolestaan omisti monissa julkaisuissaan huomionsa Schjerfbeckille, vaikka häntä on myöhemmin moitittu taiteilijan romantisoimisesta. Tämän kaksikon kohtalot kiehtoivat Pirjo Hämäläistä, ja hän halusi nimenomaan tuoda esiin Schjerfbeckin tunteiden voiman ja intohimon. Suunnitteilla ollut, aihetta käsittelevä työ jäi aikeeksi, kun Hämäläinen menehtyi äkillisesti alkuvuodesta 2017. Aiheesta käydyt keskustelut jäivät kuitenkin hänen ystäviensä mieliin, ja niiden tuloksena syntyi ajatus näytelmästä ”Jää hyvästi, rakas Helene”.
 
Työn innoituksena ovat toimineet sekä Pirjo Hämäläisen lyhyet kirjoitukset että hänen toimittamansa teos Taikavuorella. Muutoksen Vuodet 1902-1925 (WSOY 2001).
Kun reissuun lähdetään, huolehtivat kulkurit näyttelemisenja musisoinnin lisäksi roudauksesta, valoista, äänistä jne. itse. Näiden kolmenkymmenen teatterimme toiminnan ajan ovat Charlotta ja Are olleet useimmiten näissä hommissa ohjaajan kavereina. Niin tälläkin kertaa! Nyt vuorossa katsomon rakentaminen Hyvinkään Taidemuseoon. Kiitos museon johtaja Ville-Matti Rautjoki loistavasta yhteistyöstä.