KulkuriTeatteri

METSIEN KÄTKÖISSÄ

Metsien kätköissä on sydämeni koti
Pitkät, märät heinät kastelevat mekkoni, risut tarrautuvat hiuksiin. Puristan marsuani kovemmin rintaani vasten, kierrän villatakin tiukemmin ja juoksen. Juoksen minkä pieniltä jaloiltani pääsen. Pehmeiden sammalmättäiden yli, läpi louhikon puron niljakkaita kiviä väistellen ja kohta jo näkyy pelto syyskeltaisena soutelevan tuulessa. Tiedän ettei pellolle saa mennä, vilja tallaantuu. Mutta nyt on pakko. Henki salpaantuu, on jaksettava vielä vähän. Jalat lipsuttavat märkää savimaata, ohran siemenkynsiköt rummuttavat käsiin ja poskiin kirveleviä jälkiä, vähän vielä. Kohta jo näkyy polun pää. Se vie saniaislehdon läpi kallion kielekkeelle, yli syvän, mustan rotkon, kohti jäkälää ja kissankäpäliä kukkivan rinteen omaan turvalliseen paikkaani!  Vielä vähän! Perillä pysähdyn, marsun sydän lyö yhtä tiuhaan kuin omani. Mutta on uskallettava katsoa. Tuolla se on. Kaukana. Me pääsimme pakoon. Marsu tutkii jo jäkälää, minä seison yhä hengästyneenä ja katson kallion ylimmältä kielekkeeltä kullankeltaista peltoa. Siellä iltataivasta vasten kulkee mahtava lapiosarvinen hirvi, eikä sillä on aavistustakaan siitä, että pikkutytön silmät ovat yhä pelosta tummat eikä se välitä yhtään vähää siitäkään ettei pellolla saa kävellä.
Tuo muistikuva on seurannut minua vuosikymmeniä;  ei pelottavana tai epämiellyttävänä, vaan eräänä lapsuuteni parhaimmista muistoista. Metsä pelästytti pienen tytön pahanpäiväisesti, mutta sama metsä tarjosi oitis suojan josta saattoi turvallisesti katsoa pelkonsa kohdetta. 
Meille suomalaisille metsä on lähes pyhä paikka, riista, marjat ja sienet elantomme kivijalka. Liikkuminen metsässä alentaa tutkitusti stressiä ja parantaa mielialaa. Metsäteollisuus puolestaan tuottaa taloudellista hyvinvointia suomalaiselle yhteiskunnalle. Metsä on monelle myös henkilökohtaista omaisuutta, jota kannattaa hoitaa luontoarvoja vaalien.
Metsä ja luonto ovat myös tärkeä osa mustavalkoisten Suomi-Filmien todellisuutta. Elokuvat perustuvat sen aikaisten suomalaisten eturivin kirjailijoiden romaaneihin, joissa tarinaa kuljettaa tai sitä kehystävät voimakkaat luontokuvat. Olen pitkään haaveillut dramatisoivani näistä kirjoista näytelmät ja nyt toiveeni viimein toteutuu. Kirjoittamiseen kuului puoli vuotta ja harjoittelemiseen kuukausia, mutta nyt näytelmät ovat valmiit esitettäväksi. Olen äärettömän onnellinen ja etuoikeutettu, että olen saanut tehdä sitä mistä itse eniten pidän ja aivan erityisen onnellinen olen siitä, että olen saanut tehdä sen yhdessä omien ihanien kulkureideni kanssa. Toivottavasti rakkauteni suomalaiseen luontoon ja metsään välittyy teillekin sinne katsomoon.
Tervetuloa, hyvät katsojat kanssamme metsän kätköihin.

benita kivistö
ohjaaja